Siipirataslaiva Elias Lönnrotin historiaa

Ruukinpatruuna Adolf Törngren antoi vuonna 1864 tehtäväksi Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osakeyhtiölle rakentaa siipirataslaiva liikennöimään Tampereen ja Lempäälän välille.

Laiva valmistui vuonna 1865 ja vesille lasku oli 6.6.1865. Laiva oli 100 jalan pituinen ja 27,5 jalan levyinen. Siinä oli 80 hv:n höyrykone.

Laiva sai nimekseen "Elias Lönnrot", joka johtui siitä, että Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot oli ollut Vesilahdella, ruukinpatruuna Adolf Törngrenin omistamassa Laukon kartanossa kotiopettajana ja näin patruuna halusi muistaa pidettyä kotiopettajaa.

"Elias Lönnrot" hoiti säännöllistä reittiliikennettä Pyhäjärvellä Tampereen ja Lempäälän välillä. Vuonna 1866 valmistunut siipirataslaiva "Vanaja" jatkoi reittiä Lempäälästä Hämeenlinnaan.

Vaikka vuonna 1873 oli valmistunut Lempäälän kanava, ei suoraa laivayhteyttä Tampereelta Hämeenlinnaan aloitettu. Se, ettei Elias Lönnrot jatkanut kulkuaan Hämeenlinnaan, saattoi johtua myös siitä, että laiva oli liian suuri Hämeenlinnan reitille. Se ei sopinut rataskoteloiden vuoksi liian kapeaan sulkuun.

Silloinen laivan kapteeni Steen piti myös laivaa liian hienona hämeenlinnalaisille, jonka takia laiva kävi vain muutamia kertoja Hämeenlinnassa. Vanaja-laiva teki useita matkoja Hämeenlinnasta Tampereelle ja kuljetti mm. tehtaalaisia huvimatkoilla, kun "Elias Lönnrot" oli kapteeni Steenin mielestä siihen liian "pramea".

Vuonna 1876 valmistunut rautatie Hämeenlinnan ja Tampereen välille lopetti asiakkaiden ja tavaran kuljettamisen laivalla.

Vuonna 1876 "Elias Lönnrot" siirrettiin Tampereen läpi Näsijärvelle. Siellä se teki, välitti liikennettä Tampereelta Kuruun ja Teiskoon. Laiva teki myös huvimatkoja ja hinasi tukkilauttoja. Laiva viipyi Näsijärvellä 14 vuotta.

Vuonna 1890 laivan osti tehtailija G.A. Serlachius ja siirrätti sen Keurusselälle. Tehtailija Serlachius päätti käyttää vesitietä yhdistämään Mäntän ja Keuruun. Laivan pääasiallinen käyttötarkoitus oli puutavaran hinaaminen Mäntän paperitehtaalle.

Keurusselällä liikennöineestä Elias Lönnrotista oltiin ylpeitä niin Keuruulla kuin Mäntässäkin. Laiva herätti komeudellaan kunnioitusta.

Päivittäinen laivayhteys Mäntän ja Keuruun välillä lakkasi vuonna 1897 kun rautatie Haapamäen ja Jyväskylän välille valmistui. Koska Mäntässä ei ollut omaa kirkkoa, kuljetti Elias Lönnrot kirkkovieraita Keuruulle.

Kolhon ja Keuruun välisen maantien valmistuminen 1923 lopetti Elias Lönnrotin liikkumisen Keurusselällä. Laiva romutettiin Mäntässä vuonna 1926.

Uusi "Elias Lönnrot"

Nykyinen "Elias Lönnrot" valmistui 1986 Turussa Valmetin Laivateollisuus Oy:n telakalla. Laiva tuotiin maantiekuljetuksena Keuruulle.

Laivan pituus on 31,3 metriä, rungon leveys 5 metriä, rataskammioiden kohdalta 9 metriä ja syväys on 1,2 metriä. Rakennusaineena on teräs/alumiini. Uppouma on 88 tonnia. Laiva voi ottaa 150 matkustajaa.

Nyt laivan voimanlähteenä on diesel-sähköjärjestelmä. Ts. dieselmoottori pyörittää sähkögeneraattoria, josta sähkö johdetaan siipirattaita pyörittäviin sähkömoottoreihin, joilla kumpaakin siipiratasta voidaan käyttää itsenäisesti.

"Elias Lönnrot" on aito siipirataslaiva, liikkuminen ja "manöveeraus" tapahtuvat siipirattailla. Laivalla ei ole ohjaus-, työntö-, veto- eikä muitakaan potkureita.

Lähteet:
teksti; Elias Lönnrot, Suomen viimeinen siipirataslaiva, Jorma Tuomi-Nikula - Erkki Koskinen, Keuruu 1986