Lainsäädäntö kansainvälisillä vesillä
Kansainväliset vedet ovat niitä vesialueita, jotka eivät kuulu minkään valtion aluevesiin. Aluevedet puolestaan ulottuvat 12 merimailin päähän valtion maa-alueen rantaviivasta – näiden takana alkavat siis kansainväliset vedet. Kansainvälisten vesien alueilla kaikki valtiot voivat muun muassa harjoittaa kalastusta ja tutkimustoimintaa, joskaan ei aivan rajoituksetta.
Yksi kansainvälisiä vesiä koskevista yleisistä väärinkäsityksistä on, että mitkään lait eivät päde niiden alueella liikuttaessa. Tämä ei suinkaan pidä paikkaansa – vaikka kyseessä on ei-kenenkään maa, YK:lla on voimassa runsaasti kansainvälisiä merialueita koskevia säädöksiä. Vuonna 1982 syntynyt ja 1994 voimaan astunut YK:n merioikeusyleissopimus on näistä tärkein. Suurin osa maailman valtioista on ratifioinut sopimuksen, merkittävinä poikkeuksina Yhdysvallat ja Turkki.
Pelilaivoja ja piraatteja
Rahapelaamista on aina tapahtunut laivoilla, olipa kyse sisävesialuksista tai valtamerten kyntäjistä. Jackpot City Casino bonus tarjoaa pelattavaa verkossa, mikäli kasinoristeily ei ole näköpiirissä. Yhä edelleen risteilyaluksilla raha- ja etenkin korttipelaaminen ovat mitä suosituimpia viihteen muotoja. Mikä tämän taustalla on – tuskin pelkkä halu rentoutua risteilyn lomassa on syynä rahapelien suureen suosioon vesillä liikuttaessa?
Mitä kansainvälisiin vesiin tulee, pelaamisen suosio selittyy lainsäädännöllä, kuinkas muutenkaan. Hyvin monessa maassa rahapelaaminen on tarkoin säädelty ala, joissakin maissa vallitsee jopa täyskielto. Matkalaiset eivät kuitenkaan ole enää kotimaansa lakien sitomia – laivalla noudatetaan sen maan lainsäädäntöä, jonka lipun alla laiva seilaa. Risteilyalukset seilaavatkin usein sellaisten maiden lippujen allla, joissa rahapelien lainsäädäntö on huomattavan löyhää. Tämä mahdollistaa illallisbuffetin ja auringonoton ohella myös Karibian risteilyiden pokeriturnaukset.
Aluevesien ulkopuolelle on jo iät ja ajat pyritty lähtemään esivallan laillisen järjestyksen ulottumattomiin. Merirosvot ovat tietenkin asia erikseen, eikä ilmiöstä olla vielä 2000-luvullakaan päästy eroon. Esimerkiksi Afrikan sarvessa, Somalian niemimaan edustalla merirosvous on kansainvälistä rahtiliikennettä vakavasti vahingoittava ilmiö.
Hieman huvittavampi tapaus sen sijaan olivat piraattiradiot, jotka olivat kansainvälisiltä aluevesiltä radiolähetyksiä tehneet radioasemat. Miksi sitten lähteä merille tekemään radio-ohjelmaa? Koska aluevesien ulkopuolella ei tarvittu radiolakien mukaisia toimilupia. Samalla myös tekijänoikeusmaksujen maksamatta jättäminen tuli mahdolliseksi. Myöhemmin piraattiradioiksi alettiin kutsua kaikkia ilman toimilupia lähetyksiä tehneitä asemia, ei vain meriltä käsin operoineita asemia. Vielä 80-luvun puoliväliin saakka piraattiradiot olivat hyvin laajamittainen ilmiö Suomessakin, sillä Yleisradiolla oli monopoli radiotoimintaan aina vuoteen 1985 asti.
Kiistoja kansainvälisillä vesillä
Vaikka YK onkin pyrkinyt luomaan kansainvälistä järjestystä ja yhteistä pelisääntöjä merille, eivät pelisäännöt kuitenkaan ole estäneet valtioita kiistelemästä tulkinnoista ja noudattamasta perinteisen voimapolitiikan sääntöjä. Merialueista kiistellään aivan samaan tapaan kuin maaplänteistä.
Esimerkiksi Etelä-Kiinan meren aluekiista on useiden valtioiden välisten aluevaatimusten sekava soppa, jossa Kiinan ohella omia aluevaatimuksiaan ovat esittäneet Taiwan, Filippiinit, Vietnam, Brunei, Indonesia ja Malesia. Etenkin Kiina ja Vietnam ovat ottaneet yhteen sotilaallisesti Paracelsaarista ja Spratlysaarista – konflikteissa on kuollut noin 130 sotilasta ja merimiestä. Myös Kiinan ja Filippiinien väliset sotilaalliset jännitteet ovat nousseet aika ajoin varsin räjähdysherkiksi Etelä-Kiinan meren aluekiistan johdosta.
Myös kalastusoikeudet ja -kiintiöt ovat olleet omiaan aiheuttamaan kitkaa itsenäisten valtioiden välillä – ne eivät ole aiheuttaneet päänvaivaa vain kalastajille. Niin kutsuttu Turskasota oli Yhdistyneen kuningaskunnan ja Islannin välinen pitkä kiista 50-70-luvuilla, joka johti jopa siihen, että brittien Kuninkaallinen laivasto lähetettiin suojaamaan brittitroolareita. Koko ”sota” vaati vain yhden tapaturmaisen kuolonuhrin yhteentörmäyksessä, mutta johti kuitenkin maiden diplomaattisuhteiden katkeamiseen 1975. Islannissa nousi jopa tahto Natosta eroamiseen, sillä puolustusliiton katsottiin olemaan kykenemätön puolustamaan Islantia. Kiista saatiin lopulta kuitenkin soviteltua Islannin eduksi.